Migreenihuimaus

Vestibulaarimigreeni eli migreenihuimaus

Vestibulaarimigreeni eli migreenihuimaus on migreeniin liittyvä huimaus. Se on toiseksi yleisin ihmisillä esiintyvä huimaus hyvänlaatuisen asentohuimauksen jälkeen. Migreenihuimausta esiintyy väestötasolla 2,7 prosentilla ihmisistä. Potilaista 65 – 85 % on naisia, joten oire on naisilla noin kolme kertaa yleisempi kuin miehillä.  Vestibulaarimigreeni esiintyy satunnaisesti, mutta myös suvuittain esiintymistä on raportoitu.

Migreenin ja huimauksen välisen yhteyden havaitsivat jo varhaiset neurologit 1800-luvun lopulla, mutta systemaattiset tutkimukset asian suhteen alkoivat vasta 100 vuotta myöhemmin. Diagnoosia vaikeuttaa usein se, että läheskään kaikilla ei huimauksen yhteydessä esiinny päänsärkyä.

Vestibulaarimigreenin  kansainväliset kriteerit luotiin 2012 ja niitä täydennettiin vuonna 2019. Näiden kriteerien tulee täyttyä, jotta henkilön voidaan diagnosoida sairastavan vestibulaarimigreeniä.


Vestibulaarimigreenin kriteerit:

A.     Vähintään 5 huimausjaksoa kestoltaan 5-72 tuntia ja huimauksen tulee olla voimakkuudeltaan kohtalainen tai vaikea

B.     Nykyinen tai aiempi migreenihistoria aurallisena tai ilman auraa Kansainvälisen Päänsärky-luokittelun mukaan.

C.      Yksi tai useampia migreenioireita ainakin joka toisen huimausjakson yhteydessä

       a.      päänsärkyä, johon liittyy ainakin kaksi seuraavista piirteistä:

                toispuoleista, pulsoivaa, kohtalainen tai vaikea kivun                   

                intensiteetiltään, tavanomainen fyysinen aktiivisuus pahentaa

       b.      valo- ja ääniyliherkkyyttä

       c.      näköaura

D.     Ei muuta selittävää syytä oireille


Yllä mainitun lisäksi henkilön voidaan katsoa sairastavan todennäköistä vestibulaarimigreeniä, jos edellä mainittujen kriteerien kohdat A ja C täyttyvät ja kohdissa B-C täyttyy yhteensä yksi kriteeri (migreenihistoria tai yksi migreenioire huimauksen yhteydessä).


Huimausoireet vestibulaarimigreenin yhteydessä

Vestibulaarimigreenissä on satunnaisesti esiintyviä huimauskohtauksia, joiden yhteydessä huimaustuntemus voi olla sisäistä huimauksen tunnetta, jolloin henkilö tuntee liikettä silloin kuin mitään liikettä ei itse asiassa tapahdu tai ulkoista huimausta, jolloin näkökenttä pyörii tai aaltoilee.

Huimauskohtaukset voivat liittyä muutoksiin pään asennossa (asentohuimaus) tai pään liikkeissä. Liikkuvat kohteet näkökentässä voivat myös provosoida huimauksen (visually-induced vertigo).


Huimausoireiden vaikeusasteen katsotaan olevan kohtalainen silloin kun ne häiritsevät, mutta eivät estä jokapäiväistä toimintaa ja puolestaan vaikeita silloin kun tavanomaisen, jokapäiväisen toiminnan jatkaminen ei ole oireen vuoksi mahdollista.

Huimauskohtausten kesto vaihtelee suuresti. Noin 30 prosentilla potilaista kohtaukset kestävät minuutteja, 30 prosentilla kohtaukset kestävät tunteja ja edelleen 30 prosentilla useita päiviä. Lopulla 10 prosentilla oireet kestävät ainoastaan sekunteja ilmaannuttuaan äkillisissä päänliikkeissä, näkökentän ärsytyksen jälkeen tai pään asennonvaihdon myötä. Näiden potilaiden kohdalla huimausjakson pituus määritellään aikana, jona huimausoireita ilmenee. Oireiden toisena ääripäänä ovat potilaat, joiden kestää neljäkin viikkoa toipua huimausjaksosta. Vestibulaarihuimauksen varsinainen huimausjakso rajoittuu kuitenkin 72 tuntiin.

Vestibulaarimigreenin kriteerien mukaan huimauksen tulee olla luonteeltaan vertigo-tyyppistä eli sisäkorvatyyppistä pyörittävää huimausta ja muun kaltainen huimaustuntemus voi tulla kyseeseen ainoastaan, mikäli huimaus alkaa pään liikkeissä pahoinvoinnin kera. Ohimenevät kuulo-oireet, kuten kuulontason heittely, pahoinvointi, oksentelu, uupumus epävakauden tunne ja matkahuimaus voivat olla yhteydessä vestibulaarimigreeniin.


Migreenihuimaus voi esiintyä pelkästään hyvänlaatuisen asentohuimauksen kuvalla. Oireettomat kaudet tapaavat olla lyhyempiä kuin tavanomaisessa hyvänlaatuisessa asentohuimauksessa, jossa kohtauksia saattaa tulla muutaman vuoden välein, kun taas migreenihuimauksessa kohtauksia saattaa tulla minuuttien tai päivien välein. Myös itse hyvänlaatuinen asentohuimaus on jostain, vielä tuntemattomasta syystä, yleisempi migreenipotilailla kuin muussa väestössä. Asentohuimaukseen on olemassa asentohoito, jonka tekeminen usein auttaa suuresti ja pikaisestikin oireeseen.


Muut vestibulaarimigreenin yhteydessä esiintyvät oireet

Vestibulaarimigreenin yhteydessä esiintyvä ääniyliherkkyys, jossa äänet tuntuvat epämiellyttäviltä on ohimenevä ja molemmin puoleisena esiintyvä oire.  Näköaurojen yhteydessä puolestaan näkökentässä esiintyy kirkasta säkenöivää valoa tai sahalaitakuviota usein skotooman eli harmaan tai kirkkaan alueen aiheuttaman näkökenttäpuutoksen kera, mikä häiritsee esimerkiksi lukemista. Näköoireet, jotka kestävät tyypillisesti 5-20 minuuttia ja korkeintaan alle tunnin ovat usein, mutta ei aina, rajoittuneet toiseen näkökenttään.


Diagnosointi

Vestibulaarisen migreenin diagnoosi perustuu potilaan kertomaan oirekuvaan. Sen diagnosoimiseen ei ole käytettävissä mitään laboratoriokokeita tai kuvantamistutkimuksia. Myös kliiniset, vastaanotolla tehtävät tasapainotutkimukset ovat oireiden välissä ja mahdollisesti niiden aikanakin normaaleja. Merkittävä tasapaino-ongelma tai kuulonalenema huimausoireiden ulkopuolella viittaavat yleensä muuhun syyhyn ja vaativat jatkotutkimuksia. Kuvantamistutkimuksia tehdään poissulkumerkityksessä; muiden syiden poissulkemiseksi.


Hoito

Migreenihuimauksen tärkein hoitomuoto on ennaltaehkäisy. On tärkeää välttää stressiä, nukkua säännöllisiä yöunia ja nukkua riittävästi. Liian vähäinen ja myös liian pitkä yöuni voivat provosoida migreeniä. On tärkeää ruokailla säännöllisesti ja juoda riittävästi. Väsymys, nestehukka ja ruokailun, kuten lounaan väliin jättäminen, tunnetusti provosoivat migreeniä. Liikunta auttaa parantamalla yöunta ja mielialaa yleensäkin ja se voi myös vähentää stressiä. Myös tietyt ruoka-aineet ja muut altisteet voivat provosoida migreenihuimausta (kahvi, nikotiini). Migreenihuimausta, kuten migreeniä yleensäkin, voi provosoida myös stressitason äkillinen lasku (”let down” headache). Puhumme suomeksi tällöin niin sanotusta lauantaiaamun tai lomanalkamis-päänsärystä. Tämän katsotaan johtuvan stressihormoni kortisolin tason äkillisestä laskusta. Tässäkin ennaltaehkäisy stressitason monitoroinnin suhteen on tärkeää.

Migreenihuimauksen hoitoon voidaan käyttää samoja lääkkeitä, joita käytetään muutoinkin migreenikohtaukseen. Näitä ovat esimerkiksi ibuprofeiini ja parasetamoli sekä migreenin täsmälääkkeet triptaanit. Tarvittaessa voidaan aloittaa myös migreenin estolääkitys, esimerkiksi kandesartaani tai propranoloni, jos kohtauksia esiintyy kovin usein. Näitä edellä mainittuja lääkkeitä käytetään myös verenpaineen laskuun ja joskus niiden käytön esteenä on verenpaineen liiallinen lasku ja tällöin täytyy miettiä muita mahdollisia estolääkkeitä.


Migreenihuimaus ja Menieren tauti

Migreenin esiintyvyys Meniere-potilailla on korkeampi kuin henkilöillä, jotka eivät sairasta Menieren tautia. Kuulontason vaihtelua, tinnitusta ja korvien paineentunnetta, jotka tunnetaan Menieren taudin oireina voi esiintyä myös migreenihuimauksessa. Migreenihuimauksessa kuulonlasku ei kuitenkaan etene merkittävästi ja kuulokäyrien muodossa on myös nähtävissä eroa. Menieren taudin alkuvaiheessa, jolloin kuulonalenema saattaa vielä puuttua, voi oireyhtymän erottaminen migreenihuimauksesta olla mahdotonta. Menieren taudin keston myötä ja etenkin kun nähdään taudille ominainen kuuloalenema kuulontutkimuksessa, voidaan kuitenkin tehdä Menieren taudin diagnoosi. Joskus potilailla on kuitenkin oireita molemmista sairauksista.


Migreeniyhdistyksen verkkosivuilla Päänsärky-lehdessä 1/2018 julkaistu artikkeli migreeniin liittyvästä huimauksesta.