EtusivuMeniTukiPaikallistoimintaMenieren tauti ja sen hoitoSuomen Meniere-liittoJäsensivutLiity jäseneksi
Kalenteri
Tietoa Menieren taudista ja sen hoidosta
Usein kysyttyä
Kuntoutusta
Meniere-linkkejä
Vertaistoiminta







     Jäsensivuille
Mikä on Menieren tauti?


majakka

Menieren tauti on sisäkorvan sairaus, jolle on tyypillistä

  • sairaan korvan ajoittainen humina,
  • huonokuuloisuus ja
  • huimaus.

    Tautia kutsutaankin usein kolmen H:n sairaudeksi. Taudinkuvan esitti ensimmäisen kerran jo vuonna 1861 ranskalainen lääkäri Prosper Ménière.

    Vaikka tauti on ollut tunnettu jo runsaan sadan vuoden verran ja sitä on uutterasti tutkittu yhä, vieläkään ei taudin perussyytä varmuudella tunneta. Taudin syntymekanismina on nesteturvotuksen kehittyminen sisäkorvaan, mutta tarkkaa selitystä sille, miksi nesteturvotus kehittyy, ei ole vielä selvitetty. Syitä on etsitty niin tulehduksista, vammoista kuin stressistäkin. Joskus tauti periytyy.

    Menieren taudin oireet

    Jokaisella Menieren tautia sairastavalla taudinkuva on erilainen.

    Jotta voitaisiin puhua varmistetusta Menieren taudista, potilaalla tulee olla kolme pääoiretta:
  • kuulonalenema ainakin kertaalleen kuulokäyrällä osoitettuna
  • korvan soiminen eli tinnitus tai paineen tunne korvassa sekä
  • toistuvat huimauskohtaukset, jotka ovat tyypiltään kiertohuimauskohtauksia ja kestävät vähintään 20 minuuttia.

    Kolmasosalla potilaista tauti alkaa näiden kolmen oireen samanaikaisena esiintymisenä, jolloin mukana on yleensä myös voimakas pahoinvointi ja oksentelu. Tällöin on siis kyseessä tyypillinen Menieren taudin kohtaus.

    Oireet esiintyvät harvoin molemmissa korvissa. Taudinkulku on oikullinen, sisältäen kuulon heikkenemis- ja kiertohuimauskohtauksia, mikä voi vaikeuttaa taudin diagnosointia. Lisäksi osalla potilaista tauti alkaa pelkällä tinnituksella tai kuulonalenemalla huimauskohtausten ilmestyessä vasta vuosienkin kuluttua taudinkuvaan tai potilaalla esiintyy pelkkiä huimauskohtauksia ilman kuulo-oireita. Molemmissa tapauksissa lopulliseen diagnoosiin pääsy voi kestää kuukausia tai jopa vuosia.

    Menieren tauti ei yleensä johda täydelliseen kuuroutumiseen, mutta kuulo saattaa heiketä ajan myötä. Huimauskohtaukset voivat tulla päivittäin, viikoittain, vuosien välein tai saattavat loppua kokonaan. Oireet voivat siis hävitä vuosiksi ilmaantuaakseen taas myöhemmin.

    Menieren taudin esiintyvyys

    Menieren tautia esiintyy yhtä paljon miehillä ja naisilla, yhtä usein oikeassa kuin vasemmassakin korvassa. Tautiin sairastumisikä vaihtelee 25 vuodesta 55 vuoteen. Tautiin sairastutaan tavallisimmin keski-iässä 40-60 -vuotiaana. Alle 20-vuotiailla Ménièren tauti on harvinainen.

    Menieren tautiin sairastuu vuosittain noin 2 500 henkeä. Diagnoosi on noin 30 000:lla ja varmentamattomia Ménièreä sairastavia arvioidaan Suomessa olevan noin 70 000.

    Menieren tautia sairastavalle tärkeää:
  • Terveet elämäntavat ja hyvä kunto
  • Vähäsuolainen ruoka
  • Riittävä uni
  • Stressin välttäminen
  • Tasapainoharjoitukset
  • Huimauskuntoutus
  • Lääkitys
  • Tarvittaessa kirurgiset toimenpiteet
  •  

    Taudin kulku

    Taudinkulku on erittäin yksilöllinen. Oikeastaan kahta täysin samanlaisen taudinkuvan potilasta ei olekaan.

    Taudin alkuvaiheita luonnehtivat vaihteleva kuulonalenema ja kiertohuimaus-pahoinvointikohtaukset korvan paineentunteen tai tinnituksen ohella.

    Taudin kohtaukset voivat alkuvaiheessa olla rajujakin, mutta asianmukaisen tiedon, hoito-ohjeiden ja lääkityksen turvin menierikko voi viettää lähes normaalia elämää. Useimmat potilaat pystyvät taudista huolimatta jatkamaan työssään. Menieren tauti aiheuttaa vain harvoin työkyvyttömyyttä siinä määrin, että se pakottaisi jäämään sairaseläkkeelle.

    Taudin myöhemmissä vaiheissa huimauskohtaukset rauhoittuvat lievemmäksi tasapainon epävarmuudeksi, etenkin hämärässä. Tinnitus voi jäädä korvaan pysyvästikin, mutta aikaa myöten se yleensä muuttuu vähemmän häiritseväksi.

    Myöhemmissä vaiheissa kuulonalenema vakiintuu keskimäärin 50-60 dB tasolle. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että jos molempien korvien kuulo on enintään tätä luokkaa, ei käytännön elämässä tulla toimeen ilman kuulokojetta. Vaikka Menieren tauti voi huonontaa kuuloa siten, ettei henkilö pärjää ilman kuulolaitetta, täydellistä kuuroutta se ei kuitenkaan aiheuta.

    Tauti alkaa käytännössä aina vain toispuoleisena, mutta noin joka viidennellä tauti voi ajan kanssa siirtyä toiseenkin korvaan.

    Huomattavalla osalla menierikoista tauti rauhoittuu itsestään oireettomaksi vuosikausiksi, joskus lopullisestikin.


    Suomen Meniere-liitto ry © 2011